Tämä kevät on ollut kummallinen. Suorastaan outo. Missä on se kevät sanan varsinaisessa merkityksessä? Missä on se kevään kuohunta, kosteus ilmassa ja kaiken yhtäkkinen eloon herääminen? Tänä keväänä minä en ainakaan ole niitä nähnyt. Se on tehnyt itseni vähän surulliseksi, koska rakastan kevättä ja sen elämäniloa. Nyt lupaus kesästä on jäänyt jotenkin vaisuksi, tämä kevät on ollut sekoitus syksyä ja kevättä. Jonkinlainen kombinaatio noista kahdesta vuodenajasta. Luonnossa on ollut välillä jopa pysähtyneen kuollutta.

Mutta pienen surumielisyyden keskeltä kaivoin valoisia asioita: ehkä tämä onkin vain Luojan pientä huumorintajua ennen kaunista ja kuumaa kesää? Ehkä jokainen kevät ei vaan voi olla sellainen, että aurinkoa voi ottaa jo toukokuun hellekeleillä? Niin tai näin, kirjoitin joskus kolumnin suhtautumisesta asioihin elämässä.

******************

Valoa pimeyteen

Kiinalainen viisaus sanoo, että tapahtumat sinällään eivät määrää ihmisen elämää vaan suhtautuminen niihin. Mietin tätä lausetta, kun eräs päivä mikään ei tahtonut onnistua. Pienikin asia tuntui suistavan junan raiteiltaan. Mutta onko koko loppupäivä todella pilalla, jos aamukahvi on liian laihaa? Onko koko illallinen pilalla, jos illallistarpeista uupuu se keltainen paprika mikä ohjeen mukaan tulisi sisällyttää ruokaan? Onko kiinalaisessa ajatuksessa avain onnellisempaan elämään?

Ajatuksilla on valtava voima. Ne ovat ihmisen suuria työkaluja, joilla hallita elämäänsä tai suistaa sen raiteiltaan. Jokaisella on taito hallita ajatuksiaan, mutta ero siinä, miksi toiset eivät sitä tee ja toiset tekevät, on tiedostamisessa. Kyse on omien ajatusmallien ja asenteen tiedostamisesta. Siitä, mitä me puhumme itsellemme sisäisesti. Onko kaikki huonoa? Vai näkyykö ympärillä valoa? Ymmärrämmekö mitä ajattelemme? Negatiivinen ajattelu luo negatiivisuutta, positiivisuus päinvastoin.

Mutta kun kaikki on sittenkin niin huonoa! Pelkkää epäonnea! Muilla asiat ovat paremmin! Ja ylipositiivisuus on ärsyttävää! On totta, että elämä ei ole aina positiivista. Mutta vaikeuksia kohdatessa, menevätkö ne pois hautautumalla ikäviin ajatuksiin? Vai paraneeko oma olo näkemällä vaikeuksien keskellä ne pienet valonsäteet, joita elämässä on aina olemassa? Aina ei tarvitse nauraa, iloita ja hössöttää, koska elämässä on paikkansa vakavuudellekin. Onnellisuuteen kuuluu tunteiden koko kirjo kyynelistä vatsanpohjaa kipristävään nauruun.

Jos aamukahvin vahvuus ei miellytä, ei silti koko päivä ole pilalla. Se on pieni hetki päivästä ja omalla asenteella päivästä voi aina tehdä hyvän. Keltaisen paprikankin voi korvata punaisella tai jättää vaikka kokonaan pois. Enkä usko, että sillä on loppupeleissä mitään merkitystä, vaikka naapurin elämä olisi kuinka hohdokasta. Vertaileminen kuluttaa ihmistä. Kaikilla on elämä, joka itsessään on lahja. Minun elämä ja sinun elämä ovat molemmat yhtä arvokkaita. Elämässä itsessään on jo olemassa kaikki arvokas.