Seurasin vapaapäiväni kunniaksi auringonpimennystä. Tosin suojanani oli vain aurinkolasit, joten niillä ei kauheasti katseltu suoraan aurinkoon! Olin lenkillä, kun pimennys alkoi ja huomasin, että etelänpuoleiseen taivaanrantaan ilmestyi kummallinen hento punerrus (näkyy kuvassa jotenkuten). Punerrus toi mieleen vähän niinkuin safarilla olisi ollut (kun kuvittelisi muutaman leijonan ja muun villieläimen, lämpöä 30 astetta lisää, vähemmän puita, ei lunta eikä jäätä eikä järveä.. no, jos nyt ei sitten kuvitella sitä safaria kuitenkaan, mutta saat varmaan ajatuksesta kiinni). :D

Ihminen on muuten kummallinen olento. Kun sanotaan, että älä katso suoraan aurinkoon niin mitä liikkui tämänkin naisen päässä? Jos nyt vähän katson.. noin..nopeasti..vähän vaan vilkaisen..noooin..hups kun ottaa silmiin..vilkaisen vielä vähän.. ai kun on kirkas.. niin, teemme aikuisenakin kuten päiväkoti-ikäiset lapset. Älä katso aurinkoa! Mitä teen? Katson aurinkoa. Älä ajattele valkoista jääkarhua! Mitä teen? Ajattelen valkoista jääkarhua. Ihminen on harvinaisen yksinkertainen olento, vaikka kuvittelee olevansa todellinen älykkyyden lahja maapallolle.

Tämä yksinkertainen nainen on pian ostolakkonsa päässä ja olenkin kohta kuin painekattila valmiina shoppailemaan. Olen onnekas, että Lontoon reissuni ajoittuu alkukesään, jolloin ostolakkoni ei ole enää voimassa. Koska kuka nainen voi vastustaa Oxford Streetin kutsua ja nelikerroksista Victoria´s Secretin myymälää, täh?

Kirjoitin joskus kolumnin tyhmyydestä ja viisaudesta, joka julkaistiin Kurun Lehdessä vuosia sitten päivämääränä, jota en enää muista. Mielenkiintoinen aihe.

*************************

Tyhmä, mutta viisas

Ihminen voi olla viisas tai älykäs. Joku voi olla niitä molempia myös yhtä aikaa. Viisaus on yhdistetty perinteisesti iäkkäisiin ihmisiin ja elämänkokemukseen. Onhan totta, että monien iäkkäiden neuvot ovat täynnä kokemuksen tuomaa viisautta. Älykkyys sen sijaan liitetään tietoon ja koulutuksen määrän ajatellaan monesti olevan älykkyyden mittari. Voisi ajatella, että älykkyys kohdistuu asioihin ja viisaus elämään. Viisaus on pitkälti myös ihmisiin liittyvää tunneälyä. Empaattisuutta, itsetuntemusta, kiitollisuutta, myötätuntoa, kykyä anteeksiantoon ja kärsivällisyyttä.

Länsimaisessa kulttuurissa arvostetaan älykkyyttä. Älykkyyden mittaaminen alkaa jo lapsesta ja jatkuu kouluiän kautta aikuisuuteen. Sen sijaan ihmisille opetetaan hyvinvointimaissa vähän, jos ollenkaan, tunnetaitoja. Niitä tärkeitä valmiuksia, joita elämässä ehkä eniten tarvitaan. Toisen ihmisen kohtaamista, itsetuntemusta ja muita tärkeitä taitoja. Sydämen taitoja.

Kiinalainen viisaus kertoo, että jokainen lapsi saa syntyessään viisauden siemenen. Kaikilla se ei vain lähde kasvamaan ja kasvun alku riippuu olosuhteista, joissa lapsi elää. Mutta siemenestä voi kasvaa lopulta puu, jonka ympärillä olevat aistivat, että tuossa on viisas ihminen. Viisaus on siitä jännittävä asia, että sen olemassaolon lähes aistii ilman, että viisas ihminen sen enempää puhuu.

Joissakin kulttuureissa tunnetaan ajatus, että ihmisellä on kaksi sydäntä. Toinen sydän pitää meidät hengissä. Toinen sydän on henkinen sydän. Jälkimmäinen suurenee iän myötä, elämänkokemusten kautta. Viisas ihminen osaa ottaa elämän tuomat asiat vastaan tyyneydellä. Oppia virheistään, käydä läpi sen mitä elämä tuo, olla kiitollinen kaikesta ja katsoa eteenpäin. Vaikka elämä olisi vaikeaa, viisas sydän osaa iloita pienistä asioista ja ottaa vastaan asiat sellaisina kuin ne ovat.

On hyvä välillä miettiä, että kannattaako elämässä vaalia materiaa, ylläpitää kiirettä, etsiä kuuluisuutta ja viljellä kovia arvoja. Siis elää tavalla, jota aikamme korostaa ja pitää tavoiteltavana. Vai kannattaisiko kasvattaa omaa henkistä sydäntä. Minä ainakin haluaisin olla vähän tyhmä, mutta viisas.