Oon vähän niinkuin kyllästynyt kiireeseen. Aloin miettiä kiirettä jo hurjina vuosina kahden työn loukussa, kun vapaa-aikaa ei juuri ollut. Tulin siihen tulokseen, että kiireessä ei ole mitään järkeä. Sehän on täysin itse järjestettyä. Ja juuri sen takia se on lopetettavissakin! Uskon siihen, että ihminen on kiireettömänä paljon tehokkaampi. Näin on käynyt ainakin itselleni. Se avaa myös uudenlaisia portteja luovuuteen, elämään ja kaikkeen! Kirjoitin aiheesta myös kolumnin, joka julkaistiinkin jokin aika sitten.

*****************************

En ehdi

Kiire. On trendikästä olla kiireinen. On trendikästä ilmoittaa kalenterin olevan täynnä. Kiire töissä, kiire vapaa-ajalla ja kiire kaikkialla. Mihin meillä on kiire? Elämä menee eteenpäin, juoksimme tai emme. Lopulta kuolemme, kiirehdimme tai emme. Kiire näyttää harmittomalta, mutta kaikessa trendikkyydessään sillä on varjopuolensa. Pitkäaikainen kiire voi sekoittaa kehon hormonitoiminnan ja kemiallisen tasapainon. Jos korvien väli ei ymmärrä hidastaa tahtia, sen tekee kyllä kroppa.

Aloin miettimään kiirettä tarkemmin, kun eräs tuttavani saapui ravintolaillalliselle ilmoittaen heti alkuun, että ehtii olla paikalla vain tietyn ajan. Oli kiire. Olemme todella ulottaneet kiireen kaikkialle. Niihinkin hetkiin, kun pitäisi vain olla ja huokaista. Huomasin itsekin vastailevani usein, etten ehdi. Paasaamme toisillemme kiireestä joka päivä. Onko elämän pakko olla jonkinlainen aikatauluhirviö?

Ihminen luo kiireen lähinnä päänsä sisällä ja siksi se on täysin järjetöntä. Ei minulla oikeasti mihinkään ole kiire. Ehkä olen organisoinut päiviäni vähän huonosti. Ehkä olen viivytellyt jonkin asian hoidossa. Ehkä olen vain yksinkertaisesti ottanut elämääni liikaa kaikkea. Ehkä kiire on välillä vain tekosyy, kun ei halua tehdä jotain. Mutta kiire minulla ei ole. Vasta sitten on todellinen kiire, jos vaikkapa taloni on tulessa.

Työelämässä ja koko yhteiskunnassa kiire on syy jo lähes kaikelle. Uudet keksinnöt säästävät aikaa, kulkuvälineet ovat yhä nopeampia. Mihin käytämme säästetyn ajan? Television katseluun? Facebookissa notkumiseen? Sen miettimiseen ettemme ehdi mitään? Olen huomannut työelämässä, että kiire on tunkeutunut joka puolelle. Jopa siihen, että suunnitellessa vaikka jotain tapahtumaa, voi mietinnän paikka ollakin siinä, että miten siitä saadaan mahdollisimman lyhyt. Tehokkuus ja nopeus- nykyajan mantramme. Lomalla kyllä sitten liikun, matkustan, rentoudun ja luen kirjoja. Jos ehdin. Jouluvalotkin roikkuvat ikkunassa vielä kesän korvilla. Ei vaan ehdi.

Minusta on aika kivaa olla nykyajan mittatermein tylsä tyyppi, jolla ei ole kiire minnekään. Olen kyllä elossa ilman puolenmetrin paksuista kalenteria ja kiireen höpöttämistä. Kun lopettaa kiireen, voi tekemisestä viimein alkaa nauttia. Olla aidosti läsnä joka tilanteessa. Ja mikä parasta, olen huomannut saavani paljon enemmän aikaan lopetettuani kiireen.

************************

Joten ystäväni, heitä jalat välillä kohti kattoa, nauti elämästä, naura, ihaile ympäristöäsi, hymyile, rentoudu ja ennen kaikkea vain ole. Elämä on ihmeellinen lahja!