maanantai, 14. joulukuu 2015

Runoja

Minulta on kyselty vähän runoja, joten tässäpä muutama. Levyllinen ystävän tuomaa suklaata ja pullollinen glögiä niin johan syntyi tuotoksia. ;)

"Kai osasit sanoa oikeat sanat,

olla hiljaa oikealla hetkellä.

Tulla vastaan oikeaa polkua,

nauraa tähdet silmiini.

Sillä olin enää vain

höyhenen kevyt,

saappaani pudottanut.

Oikealla hetkellä."

WP_20151214_012.jpg

"Suden sieluni tahtoo vaeltaa kohti tuntematonta.

Ei ajatella mitään mikä on liian aikaista.

Ei vuodattaa kyyneleitä minkään takia

mikä on liian myöhäistä.

Suden sieluni tahtoo nousta vuorelle

katsomaan kuuta,

pysähtyä rannalle

kuuntelemaan hiljaisuutta.

Tuntea tavoin, joita vain toinen samanlainen

pystyy tuntemaan."

WP_20151208_003.jpg

"En koskaan etsinyt,

mutta tiesin,

koska tulin perille.

En koskaan unohtanut,

mutta tiesin,

koska päästää irti.

Minä olin enää

sateiden suojelema,

pilvien päässä,

puuterilumen painoinen.

Minä olin, se riitti."

WP_20151212_004.jpg

sunnuntai, 29. marraskuu 2015

Onko urheilu sittenkään niin terveellistä?

Tätä pohtii entinen kilpaurheilija. Ja pohdin tätä naisen kannalta, koska en tiedä juurikaan miehen kehoelämästä. Mutta naiset. Sain oman kehoni kilpaurheilulla suhteellisen ylirasittuneeseen tilaan sekä hormonitoiminnan täysin sekaisin. Urheilun lisäksi kun keho kuormittui vielä stressillä ja muilla elämän osatekijöillä niin kuinka keho voisikaan kestää sellaista? Nyt, kun en ole käynyt juoksulenkillä (niin en edes muista koska viimeksi) ja olen siirtynyt kehotietoiseen elämään, voin ehdottomasti paremmin. En allekirjoita mitenkään nykyajan naisten fitness-kulttuuria.

Naisen hormonitoiminta on monimutkainen palapeli. En ymmärrä sitä täydellisesti vieläkään, mutta omassa olotilassa sillä on uskomaton vaikutus, kun se toimii. Kehotietoisuudella on yllättävän iso vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Oman kehon kuuntelu on hyvinvoinnin tärkeimpiä avaimia. Ei väkisin väännetty punttitreeni tuskahiessä. Liikkuminen toki on ihmiselle todella hyväksi kunhan sen tekee kehoaan kuunnellen. Se, että ladataan tauluun pakkosuoritusohjelma, toimii ehkä lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä käsissä tulee olemaan varmasti myös ongelmia.

Siispä mitä olen itse tehnyt? Lopettanut pakottamisen. Jos energiat ovat vähissä, en pakota itseäni. Kevyt kävely riittää. Luonnon ihastelu ja vaikka metsässä haahuilu. Lihaksia voi käyttää arjen askareissa kiinnittämällä asiaan huomiota. Jos on päivä, että tekee mieli juosta mäkeä, juoksen mäkeä. Jos tekee mieli pomppia, pompin. Kehoni tietää tarkalleen mitä se tarvitsee minäkin päivänä. Lisäksi olen lyhentänyt liikuntatuokioita. Vartin jumppailu on ihan ok. Sekin on ok, ettei jonain päivänä tee yhtään mitään. Tämä oli aluksi (ja on välillä vieläkin) vaikeaa minulle, joka parhaimmillaan treenaili 25 tuntia viikossa. Armeliaisuus ja oman kehon kuuntelu- siinä omat taikasanani.

No mutta lihonko minä nyt, kun olen vähentänyt radikaalisti liikuntaa? En ole lihonut ainakaan toistaiseksi. Vaikuttaa, että olen hieman hoikistunut ja kehon lihakset ovat tulleet paremmin esille. Selluliittia on kadonnut  huomattavasti ja kaikki turvotukset poistuneet. Keho näyttää hyvältä ja ennen kaikkea tuntuu hyvältä. Uskon, että ruokavalio on se isoin tekijä painonhallinnassa. Tässä omat vinkkini ruokavalioon:

- Juo vettä. Juo paljon vettä. Ei yhtä lasillista aamulla vaan ainakin 2-3 litraa päivässä. Vähitellen päivän mittaan. Itse aloitan aamun juomalla heti puoli litraa vettä. Vesi laittaa kuonat kiertämään ja kuiva keho aiheuttaa pitkällä tähtäimellä ongelmia.

- Syö paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja ja vähän myös hedelmiä (hedelmissä on paljon sokereita, joten pelkästään niistä ei kannata koostaa ruokavaliotaan). Suosi luomua ja lähituotteita. Käy itse kesällä/syksyllä marjassa. Suomen luonto on loputon aarreaitta!

- Jätä valmisruuat ja einekset. Itse haen kaupasta ruokapuolelta lähinnä vihanneksia, hedelmiä, kalaa, piimää ja luonnonjogurttia. Mutta jos joskus tekee mieli vetää Saarioisten pizza niin anna mennä. Näitä sattuu kaikille.

- Mieti mitä lihaa syöt. Kauppa on täynnä stressi- ja antibioottilihaa. Maistat eron, kun hankit lihaa suoramyynnistä. Itse hankin punaisen lihan suoramyynnistä ja olen vähentänyt sitä muutenkin. Sen sijaan kala on hyvä valinta, samoin kana. Kanaa en ota ikinä missään mömmöissä pyöriteltynä vaan naturellina.

- Jätä makujogurtit ja kaikki kylmähyllyn pikkupurkit. Puhdasta maitorahkaa käytän joskus. Makujogurtit ja makurahkat sisältävät hurjan määrän sokereita. Itse käytän luonnonjogurttia ja sekoitan sinne marjoja, siemeniä, pähkinöitä ym.

- Käytä siemeniä ja pähkinöitä. Parapähkinä päivässä ja et tarvitse seleenilisää. Auringonkukan- ja kurpitsansiemenet ovat täynnä magnesiumia ja hivenaineita. Pähkinöitä kourallinen on hyväksi, mutta kannattaa muistaa kohtuus. Maapähkinät eivät sen sijaan ole hyvä juttu eivätkä minkäänlaiset suolapähkinät tmv.

- Tee itse ruokasi. Palaa takaisin vanhanaikaisten ruokien pariin ja sovella niitä jos olet mielikuvituksellinen ihminen. Porkkanalaatikko ja muut laatikot, erilaiset keitot, puurot...perusruoka on pop!

- Vältä vehnää. En itse syö leipää paitsi näin kaamosaikaan vehnätöntä ruisleipää, koska se tekee hyvää maksalle. Vehnä on oikeasti ikävä juttu keholle. Jos joskus erehdyn syömään vehnää, tunnen sen heti olossani. Maha menee tukkoon, väsyttää ja tulee muutenkin turta olo. Puurohiutaleissa käytän tattaria ja puhdasta kauraa (jota keitetään kauemmin kuin minuutti. Pikahiutaleet on vähän sama kuin söisi vessapaperia, ei ravintoarvoa)

- Käytä hyviä öljyjä. Kylmäpuristettu kookosöljy on ehdoton suosikkini, kreikkalainen oliiviöljy ja avokadoöljy. Jätä rypsiöljy.

- Vähennä kahvinjuontia. Ihmisen olisi ihan hyvä pysyä hereillä muuten kuin kahvilla. Kahvi voi myös väsyttää entistä enemmän. Siirry luomukahviin jos vain mahdollista. Oma kahvimukillinen sisältää aamulla ruokalusikallisen kookosöljyä ja teelusikallisen hunajaa. Aivan ihanaa.

- Käytä blenderiä. Sillä saa tehtyä terveellisistä raaka-aineista vaikka mitä ihanaa!

-Syö usein, mutta vähennä määriä. Syön itse noin kolmen tunnin välein. Toisten verensokeri kestää tasaisena pidempiä aikoja ilman ruokaa, mutta olen huomannut, että voin paremmin usein syödessä. Pieniä määriä ja usein. Sillä ei muuten edes liho.

- Vältä alkoholia. Siinä on sokeria ihan tosi paljon. Se turvottaa. Vaikka ei ole coolia olla ilman niin ole silti. Ole vielä coolimpi. Joskus on kiva ottaa vaikka lasillinen viiniä hyvän ruuan kanssa tai ystävän kanssa höpötellessä. Kultainen keskitie on hyvä tie.

- Älä rakenna kehoasi lisäravinteiden varaan. Käytän itse vain rehellistä kalanmaksaöljyä liuoksena. Yritä saada vitamiinit sun muut ruuasta. Purkista otettuina niissä on se vaara, että keho laiskistuu ottamaan niitä ruuasta, koska saa niitä suoraan purkista ja asettaa tällöin omaa toimintaa säästöliekille. Keho on viisas.

- Herkuttele joskus. Se tekee psyykeelle hyvää ja elämässä saa myös nauttia. Jos kehosi vaatii suklaata ja pullaa joka päivä, se ei ole tasapainossa.

Ja naiset, jättäkää se vaa´alla hyppääminen. Miksi tehdä siitä ylimääräinen stressitekijä elämään? Kävin hiljattain työterveystarkastuksessa ja hoitaja kysyi painoani. Vastasin: "Niin, hyvä kysymys, koska en ole käynyt vaa´alla kymmeneen vuoteen. En tiedä. Tiedän kehoni tilanteen omasta tunteesta ja siitä meneekö samat housut jalkaan ja silmilläkin vähän näkee onko ylimääräistä tullut. Näyttää siltä, että aika hoikka olen edelleen." Hoitaja ei vaatinut muuten menemään edelleenkään vaa´alle enkä saanut lähetettä psykiatrillekaan. :D

Ihanaa alkanutta joulun odotusta ihanat naiset (ja myös miehet)! Pitäkää huolta itsestänne. :)

WP_20151127_004.jpgWP_20151108_005.jpg

lauantai, 21. marraskuu 2015

Odotus

WP_20151121_001.jpgWP_20151121_004.jpg

Lumiset puut ovat äärimmäisen kauniita. Se hetki, kun lunta sataa eikä tuuli tai lauhtuminen ole vielä ehtinyt poistaa lunta puiden oksilta, on upea. . Puut ovat kuin taideteoksia. Luonto on kuin taideteos. En lakkaa ihmettelemästä sen yksityiskohtien runsautta, vaihtuvuutta, kauneutta ja ainutkertaisuutta.

Olen paljon miettinyt, että onko ihmisen pettymysten lähtökohtana omat odotukset? Voimmeko pettyä, jos emme odota mitään? Mietitäänpä rakkautta. Ihmisten välistä rakkautta. Muodostamme jo lapsena käsityksiä miten meitä tulisi rakastaa. Ja niin monesti me petymme omiin vanhempiimme, kun he eivät rakastakaan meitä sillä tavalla, jolla odotamme. Onko kaikessa kyse siis vain omista odotuksistamme? Näemme vain sitä mitä haluamme nähdä. Ja kun emme näe sitä mitä haluamme, petymme. Kaikki odotukset ovat meissä itsessämme.

Odotuksiamme täydentää vielä vertailu. Ystäväni Maijan (heitin vain jonkun nimen tähän) isä kun teki Maijan kanssa lapsena jo sitä ja tätä. Maijaa syliteltiin, Maijalle luettiin joka päivä satuja. Mutta minä! Minun isäni antoi minulle vain rahaa. Ei pitänyt sylissä, ei puhunut kauniisti. Minä niin odotin kaikkea erilaista! Niin, minä odotin hänen näyttävän minulle rakkauttaan tavalla, jonka olin itse luonut ja kuvittanut sitä vertailemalla vielä muihin ihmisiin. Entä jos vanhempi ei osaa näyttää rakkauttaan vaikkapa muuten kuin antamalla rahaa? Jos hän ei pysty muuhun? Entä jos vanhempi osaa osoittaa rakkauttaan vain huolehtimalla? Hänellä ei ole resursseja siihen kaikkeen mihin Maijan isällä. Onko elämäni tällöin pilalla?

Ei, ei se ole pilalla. On vain riisuttava itsensä kaikista odotuksista. Huomattava, että ihmiset osoittavat rakkautta eri tavoin. Toiset pystyvät enempään kuin toiset. Se on elämän laki. Sitä vastaan ei kannata taistella. Kun riisuu itsensä odotuksista, huomaa, ettei mitään maailmaa kaatavaa olekaan tapahtunut. Löytyy armo. Armollisuus itseä kohtaan, mutta ennen kaikkea armo niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat mielestäsi kohdelleet sinua väärin eivätkä ole rakastaneet. Kaikki onkin hyvin. Löytyy myös vastuu. Vastuu omasta itsestä. Minä olen se, joka on minusta vastuussa. Ei odotukset, ei toisten toiminta, ei mikään muu kuin minä itse. Armo ja vastuu- tasapaino.

Hassua, että kohta on jälleen joulun aika. Vuodet vierivät vauhdilla. Joulussa on erityistä taikaa. Aistin sitä joka puolella joulukuussa. Hienoa aikaa. Odotuksen aikaa. Ensimmäisen adventin lähestyessä kaivoin vanhoja joulukoristeita ja löysin nämä veikeät enkelit. Katselin niiden silmiä. Voi kun ovat jännät. Aivan kuin japanilaisilla! Kääntelin enkeleitä ja huomasin niissä pienen tekstin "Made in Japan". Nämä ovat todella vanhoja, aarteita.

WP_20151121_006.jpg

tiistai, 17. marraskuu 2015

Millä vihaan vastataan?

WP_20151117_005.jpg

Eräs ihminen kysyi minulta muutama päivä sitten, että miksi ihmiset vihaavat niin paljon toisiaan? Jäin miettimään kysymystä, johon on vaikea löytää vastausta näinä aikoina, kun on terroritekoja, sotia, talouskriisi ja uutiset huutavat negatiivisuutta sellaisella voimalla, että olen itse lopettanut niiden lukemisen. Sen sijaan olen keskittynyt paikallislehtiin ja aikakauslehtiin, joista voi lukea vielä positiivisia asioita ja valoa.

Onko valtamedia sortunut juuri siihen mihin esimerkiksi terroristit tähtäävät? Pelon lietsontaan, pelon ja vihan lisäämiseen ja huolen maksimointiin. Terroristien yksi tavoite on nimenomaan iskeä länsimaisia ihmisiä kohtaan saadakseen maksimaalisen huomion medioiden kautta teoille. Tätä kautta tavoitteena on saada länsimaiset ihmiset vihaamaan esimerkiksi muslimeja, jotta terroristeilla säilyy ote heihin, jotka ovat paenneet kotikonnuiltaan juuri tällaisia järjenvastaisia, sairaita väkivallantekoja. En usko, että ääri-islamistisilla terrorijärjestöillä on mitään tekemistä uskonnon kanssa. Heille uskonto on vain väylä oikeuttaa järjetön väkivalta ja käyttää valtaa.

Siinä vaiheessa, kun me alamme nähdä pakolaisissa pelkkiä terroristeja ja tuntea vihaa, terroristit ovat päässeet tavoitteeseensa. Tämänhetkinen kriisitila Syyriassa ja Lähi-idässä on hyvin moniuloitteinen ja vaikea eikä siihen varmasti ole helppoa ja yksiselitteistä ratkaisua.

Viha haluaa aina, että siihen reagoidaan vihalla. Viha on pohjaton kuilu. Vihainen ihminen hukkuu lopulta omaan vihaansa. Viha vähenee vain rakkaudella. Pyyteettömällä rakkaudella. Se ei tapahdu hetkessä, mutta se tapahtuu. Viha sen sijaan on aina lyhytnäköistä. Vaikka elämässä tapahtuu paljon vääryyttä ja pahaa koko ajan, on ainoa lääke pitkällä tähtäimellä tätä kaikkea vastaan, pelkkä rakkaus. Asioita ei tarvitse aina hyväksyä, niihin voi vaikuttaa, mutta tärkeä taito on myös kyky hyväksyä asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Uskon, että suurin osa maapallon ihmisistä uskovat hyvyyteen ja rakkauteen. Mitä enemmän me uskomme ja tunnemme rakkautta, sitä helpompaa se on muillekin ihmisille, jotka kamppailevat omien pimeyksien kanssa. Vaikka minua tarttui kaupungilla pakolaismies käsivarresta enkä hyväksy sitä, uskon, että jokaisessa kulttuurissa pölkkypäiden määrä on melko vakio. Niin se on meissä suomalaisissakin. Ihmisillä on kauhea tarve selittää asioita. Raivokkaita kannanottoja, omia totuuksia ja mielipiteitä. Olen itse todennut etten tiedä mistään juuri mitään.

Viime päivinä olen palauttanut mieleeni Franciscus Assisilaisen rukouksen, joka on yksi suosikkejani:

"Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään."

WP_20151115_007.jpg

 

sunnuntai, 15. marraskuu 2015

Maalauksia

Älypuhelimen rantautuminen elämääni lisäsi Facebookin käyttöäni. Tykkään katsella ihmisten kuvia. Elämästä, luonnosta, tapahtumista, käsitöistä, kaikesta itse tehdystä, sisustuksesta. Mutta sen sijaan en usko, että kenenkään elämä on niin täydellistä millaisen kuvan sieltä saa. Facebook ei ole todellista elämää. Se on Facebook-elämää. Mä oon niin onnellinen- tyypit ovat erityisen epäilyttäviä, koska jos ihminen on onnellinen, miksi sitä tarvitsee todistella? Täytyykö sitä hokea itselleen, jotta varmasti kuvittelisi olevansa onnellinen, vaikka olisi onneton? Myös nämä mun rakaskultamussukka sitä ja tätä- ihmiset ovat epäilyttäviä. Haluaisin olla joskus banaanikärpäsenä heidän keittiössä.

Mietin eräs päivä, miksi tuo älypuhelimeksi kutsuttu kapistus on lisännyt Facebookin käyttöäni, kun haluaisin vähentää sitä. Tutkimusten mukaanhan Facebookin käyttö voi aiheuttaa ahdistusta ja masennusta! Sen ennaltaehkäisyyn tosin auttaa myös realistinen ajattelu, että yhtälailla sillä kaverilla täydellisen rakashanipöön kanssa vietetty todellinen elämä sisältää erimielisyyksiä, röyhtäisyjä, pieruja, unohduksia, monia tunneskaaloja eikä vain ah niin ihanan täydellistä keittiökaappien valintaa Ikeassa täydellisen auringon paistaessa täydelliseen elämään. Joten täydelliset ihmiset, minä en ainakaan usko teitä.

Niin, jäljitin kaiken alkulähteeksi Facebook-kuvakkeen, joka on puhelimeni aloitusnäytössä. Siirsin sen tänään pois näytöstä, jonka näen etusivulla. Kas kummaa, unohdin pitkäksi aikaa koko Facebookin, koska en nähnyt kuvaketta eikä mieltäni näin ollen painanut nuo ilmoitusten  määrät, jotka näkyvät kuvakkeessa. Ah, tämä oli todella tehokasta. Suosittelen!

Olen käynyt innokkaasti maalaamassa syksyn aikana. Tässä muutama tuotos. Maalaaminen on intuitiivista eli aiheet nousevat intuition kautta. Maalaaminen on muuten todella ihanaa, terapeuttista, kerta kaikkiaan ihan mielettömän mukavaa.

WP_20151102_009.jpg

Elämän puu.

WP_20151102_008.jpg

Satumaalausta.

WP_20151112_001.jpg

Alemman perhoskuvan piti valmistua ensin tälle pohjalle, mutta tämä jäi omaksi kuvakseen.

WP_20151112_002.jpg

Eheytyminen.