Olen vältellyt vehnää jo vuosikausia. Kotona vehnättömyyden toteuttaminen on helppoa enkä vehnäleipääkään ole kaivannut. Kun aikoinaan päätin, ettei vehnäleipää (paitsi muutama kerta vuodessa äidin vastaleivottuja hiivaleipiä ja ne sitten muuten maistuukin hyviltä!) niin päätös on pitänyt. Kyläilemässä käydessä lähimmät ystäväni ovat ihanuuden ihmelapsia ja tarjoiluissa ei paljon vehnää näy (eikä välillä muitakaan viljoja). Mutta vanhemman polven ihmisille vehnän välttäminen on muuten tosi haasteellista selittää. Mitä tarkoitat? Herrajumala, ei vehnää? Kyllähän sitä nyt täytyy pullaa syödä. Ja tästä vähän kaakkua, torttua, pitkoa, kierrepullaa, munkkia ja täytepitkoakin on! Ai niin, muistinko mainita, että täytekakkukin on jääkaapissa? Ehkä asia on niin, että iäkkäälle väelle pullan tulo pöytään oli aikoinaan niin suuri juttu ja ennen kaikkea juhlallinen kaikkien pulavuosien jälkeen, että heidän on vaikea ymmärtää meidän nuorempien kotkotuksia.

Joka tapauksessa, olen perehtynyt siihen mitä vehnä on niissä kaupan jauhopusseissa (tai voiko sitä kukaan lopulta tietääkään mitä se on, mutta suurin piirtein) ja mitä kaikkea kivaa se tekee ihmiselimistössä ja päätynyt siihen tulokseen, että ihminen voisi oikeasti syödä jotain ihan muuta kuin sitä. Vehnä (mutta myöskin muut gluteenipitoiset viljat) muuttuvat suolistossa sokeriksi, jolloin insuliinitasot nousevat. Jatkuvasti koholla oleva insuliinitaso puolestaan ylläpitää jatkuvaa tulehdustilaa elimistössä, joka taas altistaa erilaisille sairauksille kuten Alzheimer. Eri lähteissä on esitetty vehnän olevan syypää monenmoisiin sairauksiin, mutta itse pitäisin kyllä koholla olevaa verensokeria jo riittäväksi syyksi vähentää vehnää.

Vehnän vähentäminen/lopettaminen ei olekaan sitten niin yksinkertaista. Sitä on tungettu ihan kaikkialle, samoin kuin sokeria. Varsinkin kaupan eineksiin on tupattu vehnää lihapullia myöden. Kun ajattelet ostavasi vehnättömän leivän, saatat yllättyä. Ei ole helppo löytää. Useimpiin ruisleipiinkin on laitettu myös vehnää. Summa summarum, vehnättömyys johti ainakin itselläni aikoinaan siihen, että einesruokien syönti loppui ja kaikki ruoka tehdään itse. Ja mitä vähemmän käsitelty raaka-aine, sitä parempi. Ja jos sen saa jostain muualta kuin kaupan hyllyltä, sitä parempi. Mutta en silti allekirjoita täysin hiilihydraatittoman ruokavalion puolesta. Kehossa moni asia tarvitsee myös hiilareita, lähtien kilpirauhasesta. Mutta kysymys onkin siitä, että mistä ne hiilarinsa saa.

Mutta siihen varsinaiseen asiaan eli päivän keittiöhommiin. Sarjassamme letut, tai lätyt mitä nimitystä itse käytän, valmistui kookos-mustikkalättyjä. Niistä voi tehdä gluteenittomia kuten itse tein käyttämällä gluteenitonta jauhoseosta (vaikka siinäkin on sitä vehnää, tärkkelyksen muodossa). Laitan sulkuihin mitä laatua itse käytin ko. ainesosasta. Ohjeessa oli myös sokeria, mutta sitä en käytä, mutta halutessaan sitäkin voi läväyttää taikinaan.

* 3 munaa (luomu)

* 1 prk kookosmaitoa (luomu)

* 3 dl jauhoja (gluteeniton jauhoseos)

* 1 tl leivinjauhetta

* 3/4 tl suolaa (ruususuola)

* 1/2 dl öljyä (kreikkalainen oliiviöljy)

* 2 dl mustikoita (itse poimittuja metsästä ja pakastettuja, tiätty!)

* 3 dl kivennäisvettä (korvasin tästä osan tilamaidolla)

Näistä vatkataan taikina ja paistetaan pannulla. Helppoa ja yksinkertaista ja hyvää. :)