Oih, luulin hukanneeni koneeltani tämän kolumnini, joka julkaistiin syksyllä Kurun Lehdessä. Mutta tekniikan ihmelapsi ymmärsi katsoa myös muistitikun. Saunassa sen tajusin. Sauna on hyvä paikka!

Hyvä minä. Jaksan nauraa näille teknisille taidoilleni. Luulin kameranikin hajonneen, mutta asiantuntijan sitä katsoessa kyse olikin vain siitä, että olin laittanut akun väärinpäin. Kysymys kuuluu: miten olen saanut laitettua sen väärin päin, koska sen ei pitäisi olla mahdollista? :)

Onnen jäljillä

Onnellinen on se ihminen, joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista, auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta, aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä. -Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse. –Tommy Tabermann

Katselin syyskuisena lauantaina kurkien lentoa aurassa kohti etelää, kun tämä Tommy Tabermannin runo tuli mieleeni. Miten onnellinen onkaan ihminen, joka näkee pieniä ihmeellisiä asioita ympärillään. Usein meillä on tapana odottaa jotain suurta, joka tekisi meidät onnelliseksi. Mitä jos elämä ei koskaan tarjoakaan mitään suurta? Mitä jos suurikaan ei tuo onnea? Tommy on niin oikeassa sanoessaan, että niin monet tavoittelevat elämän nautintoja menemällä niiden ohitse.

Paljon pieniä ihmeellisiä asioita näkee luonnossa. Luonto on loppumaton aarreaitta sille, joka näkee sen monet yksityiskohdat. Olen aina pitänyt vuodenajoista eniten keväästä ja syksystä, koska ne ovat luonnossa hyvin puhuttelevia vuodenaikoja. Kesä ja talvi ovat enemmän pysähtyneitä, vaikka toki aina luonnossa riittää tapahtumia ja ihmettelemistä. Mutta kevään kuohu ja syksyn tuoma talveen valmistautuminen muuttavat luontoa voimakkaasti. Se on puhuttelevaa.

Syksy tuo värejä ja laittaa luonnon ottamaan vastaan kylmää ja pimeää vuodenaikaa. En näe, että luonto kuolisi. Se vaipuu odottamaan uutta kevättä, jolloin kaikki jälleen herää. Syksy vie muuttolinnut etelään ja luonnon äänet vaimenevat.  Suomalaisilla on vielä paljon jäljellä erityistä luontosuhdetta, koska moni ihminen säilöö ja kerää metsän antimia. Moni kasvattaa omaa pientä kasvimaata ja moni tekee asioita talven tuloa silmällä pitäen. Moni saa elantonsa metsästä, moni liikkuu siellä eri tarkoituksissa. Luontosuhde on arvokas osa kulttuuriamme ja se toivottavasti säilyy myös tulevaisuudessa.

Jatkoin kurkiauran katselua niin kauan, että se häipyi kauas horisonttiin. Ei mennyt kauaa, kun pohjoisen suunnasta alkoi kuulua seuraavan kurkiauran ääntelyä. Olin siinä hetkessä onnellinen enkä ajatellut mitään muuta kuin, että miten muuttolinnut aina löytävät tiensä tänne talven jälkeen ja miten ne tietävät lähteä täältä pois. Luonto on monessa suhteessa täynnä viisautta ja harmoniaa. Katsahda ympärillesi ja näe yksityiskohtia. Siinä on se onni- pienissä asioissa.

****