joulu2012.jpg

Voihan jouluostos. Voihan kauppa sentään! Hyvin sujuu kaikesta huolimatta! Vanhoilla lyhdyilläkin mennään! Olen ollut ostamatta itselleni vaatteita ja tavaroita 44 päivää! Tässäpä joulukolumni, joka julkaistiin Kurun Lehdessä 11.12.2014:

Sinä olet paras lahja

Olen kuullut monen ihmisen suusta, etteivät he pidä kaupallisesta joulusta. En pidä siitä itsekään. Marraskuun pimeyden keskellä postiluukustani tippuvat mainokset tuntuvat tuplaantuvan. Tässä mainio lahjaidea! Parhaat lahjat pukinkonttiin! Hanki sitä, tätä ja tota sillä et voi elää ilman sitä, tätä ja tota! Myöskin lapsesi ja lapsenlapsesi tarvitsevat vähän kaikkea tavaraa ja toinen toistaan ihmeellisempiä vempaimia.

Lahjat ovat ihania, kieltämättä. Ja se odotus lasten silmissä on kiehtovaa. Ja onhan aikuisenakin kiva saada lahja. Lahjat ovat joulun perinne. Lähinnä mietin monesti niiden määrää. Tarvitseeko joku ihminen kymmeniä paketteja? Opetetaanko lapsille kiitollisuutta sillä, että hän saa kaiken? Opetetaanko lapselle kärsivällisyyttä sillä, että hän saa kaiken? Tunteeko lapsi turvallisuutta tavaroiden keskellä? Tarvitseeko lapsi ja myös aikuinen enemmän tavaroita vai toista ihmistä?

Olen joskus hiljaa mielessäni kuunnellut ihmisten joulusuunnitelmia jopa hieman surumielisenä. Moneen paikkaan on ehdittävä. Onko joulu joillekin jopa yksi suoritus muiden keskellä? Paikkaan a,b ja c, ruokakauppaan, hautausmaalle, kirkkoon, saunaan ja vielä tädinkumminkaimaakin pitäisi muistaa. Tunnistatko itsestäsi joulusuorittajan? Jouluna otetaan jopa lainaa lahjoihin, stressaannutaan ja syödään itsensä kipeäksi. Ja vain siksi, että niin pitää tehdä. Mutta kuka niin sanoo, että näin pitää tehdä? Siinäpä hyvä kysymys. Itse en jaksaisi suoritusjoulua ja olenkin ehdottomasti joulurauhoittuja. Monesti mietin lapsia tämän kaiken keskellä.

Maailma ei ole helppo paikka lapselle eikä aikuiselle. Tavaramäärä, pikainen vierailu tai kiire sisältävät oman arvonsa, mutta eivät korvaa todellista läsnäoloa. Jos lapsi osaisi ilmaista itseään, uskon, että hän toivoisi oman perheen läsnäoloa, turvaa ja rauhaa. Siinä samalla on mukava avata sieltä paketista se leluauto tai nukkevauva. Lapset aistivat aikuisten läsnäolon. Heillä ei vain ole keinoja vielä ilmaista itseään tai purkaa moninaisia tunteita, joita syntyy maailmaa katsellessa. Siksi paras lahja lapselle on aikuisen läsnäolo. Ei tarvitse olla ihmesuorittaja ollakseen hyvä lapsen kanssa. Sinä itsessäsi riität. Anna lapselle rauhaa ja jätä ristiriitaisuudet edes hetkeksi. Lapsi on viaton sinun taisteluiden keskellä, joten säästä hänet niiltä.

Joulu tulee joka tapauksessa. On oma valinta millaisen siitä tekee. Toivottavasti joulu on hyvä sinulle juuri sellaisena kuin se tulee olemaan. Rauhallista joulun odotusta kaikille!

**********

Eräs tuttuni määritteli vaaralliseksi ihmistyypiksi ihmisen, jolla on täydellisen tietämättömyyden aiheuttama itseluottamus. Mietin pitkään noita neljää sanaa. Täydellisen tietämättömyyden aiheuttama itseluottamus. Todellakin, itseluottamusta voi olla monenlaista. Tällainen on todella vaarallista- ainakin ihmiselle itselleen. Onko ihmisen elämä helppoa, jos hän on rakentanut itselleen vain kuoren? Kuoren, jonka uskoo muiden näkevän ainoana totuutena. Tuskaista elämä on ainakin silloin, jos itse tietää todellisen minänsä muttei halua sitä kohdata vaan elää pelkkää kuorielämää. Se on tuhon tie itselle. Mutta täydellisen tietämättömyyden aiheuttama itseluottamus. Kyllä, se on pelottavaa. Ulospäin vahvalta näyttävä ihminen ei välttämättä olekaan se vahvin. Vaan heikko. Vahvuus löytyy itsensä tuntemisen kautta. Kukkoilu, itsensä parhaana pitäminen ja muiden alistaminen ovat heikkoutta. Olen ainakin itse elämänkokemuksen myötä oppinut näkemään niiden taakse. Näen monesti niitä pieniä sisäisiä lapsia, jotka hallitsevat aikuisten kehoja. Voi kunpa olisi taikasauva, jolla auttaa kaikkia. Särkeä ensin kaikki ja koota palasista ehjä kokonaisuus. Elämän vaikeita asioita onkin hyväksyä se, että kaikkia ei voi auttaa. Ei, vaikka kuinka haluaisi.

lumimets%C3%A4%202.jpg